maanantai 12. maaliskuuta 2018

huomenta

blogini lukijat! Koko talvi hurahti ilman että sain mitään kirjoitettua. Paljon kaikenlaista on tapahtunut, tärkeätä ja vähemmän tärkeätä. Monipolvisten vaiheiden jälkeen siirryin vetämään paikallista kaverikoiraporukkaa. Ja keikkojen määrä on ainakin tuplaantunut ellei triplaantunut:) Monta uutta koirakkoa on saanut huivinsa ja muutama vanha koirakko on jäänyt ansaituille eläkepäiville. Heille kaikille kiitos tehdystä hyvästä työstä! Uusien kaverikoirien joukossa on myös oma rakas Hanna mäyräseni:) 2v 3kk, yksi nuorimmista kaverikoirista, sillä 2v on alaikäraja, ja sitten pitää suorittaa perehdytykset ja harjoittelut. Toki Hanna pääsi vähän oikomaan, koska mamman ei enää tarvitse suorittaa perehdytys-osiota, kun se on suoritettu vuonna 2013:) Hilde Lottiksen tytär on loistanut edelleen agi-kentillä, mamma kun ei ole agi-expert, niin laskut 0-tuloksista on sekaisin, paljon niitä kuitenkin on. Ja enää puuttuu vain yksi agi-sertti. Surullisen viestin sain viime viikolla, Bellan rakas äiti M. Gerda eli Nitya, melkein 12v on jättänyt maalliset kentät. Osaanottoni Reija vielä tätäkin kautta ja isot isot kiitokset Gerdan hyvästä hoidosta kaikkine harrastuksineen. Gerda oli ihana koira ja itku pääsi.. Samalla G-sarja tuli tiensä päähän- huokaus. Vastahan ne olivat pieniä, villejä ja uteliaita vintiöitä. Bella kävi kuun alussa pitkästä aikaa näyttelyssä, turkki oli/on huonossa kunnossa juoksujen jäljiltä, joten menestys oli vaisu eh1. Erjalle kiitos handleroinnista ja mukavasta viikonloppuseurasta! Kevään/kesän mittaan tullee jonkinverran enemmän käytyä näyttelyissä, siirtyyhän Bella kohta veteraanisarjaan, vaikka vasta eilen sitä eräs mäyräkoiraihminen luuli pennuksi:):) Siitä olen iloinen, että Bella on tosi hyvässä kunnossa ja terve, toivottavasti vielä monta vuotta. Kuvassa tomera kaverikoira:) Minna-Kaisa