kuvia

Kiitos Kaille, ohessa muutama kuva näytelmistä:) Minna-Kaisa

kuinkas sitte

kävikään.. Pääsiäismaanantaina. Lottis pääsi ekaa kertaa veteraanisarjaan ja neito harvakarva kera kauniin serkkunsa kisasi avokkaissa ja Joikulainen edusti sitten miehiä myös ekan kerran avokkaissa. Tuomari oli uroksissa varsin tiukkana, erityisesti pittää mainita merkkien tarkka tuijottaminen ja uroksissa oli koko myös valttia:) Niinpä ei ollut ihme, että blondit pärjäsivät varsinkin nartuissa, joissa niitä runsaammin oli. Birgit toimi osapäiväisenä tolppana, ei olis pitäny laskea vapaille:) kun mamman Isabella pisti juoksun ihan lekkeriksi ja haki vaan mua... tuomari olis halunnu että menen pihalle asti (tällainen kiltti ja hiljainen ja pieni huomaamaton ihminen;)) Vaan Lottiksen takia piti pysyä hallissa että näki ees jotakin.. Bella sai lopulta ERI 2 ja SA.. tuomari vaan kommentoi että päivän kaunein narttu.. hmm... olin sihteerikkönä muina päivinä ja ROPiksi päätyi sellainenki koira, joka kulki koko ajan kahdella jalalla;) Lottiskin haki mammaa mutta muisti sentään juosta ja korkkasi ekan ROP-veteraaninsa. Myös kasvattajaluokka meni hienosti:) eli Bella, Lottis ja Lottiksen hienot lapset JOiku ja Elsa voittivat senkin:) Ja mie myönsin tuomarille olevani se rikollinen... kukas muu! Tuhannet kiitokset handleri Erjalle ja kiitokset Armille, Lealle, Kaille ja Sannalle ja Pikulle pitkästä päivästä.. ja JOensuussa sitten kokeillaan onnea seuraavan kerran! Vempu pääsee taas tänään kaverikoirailemaan eskarilaisten kanssa, jee! Ja niille, joita asia kiinnostaa, Bellasta on kivaa olla sinkkuprinsessa, joten ei mittään kiirettä vaikka mamma kuinka maanittelee! Olkaa kärsivällisiä, miekin yritän;) Minna-Kaisa Kuvassa JOiku joka tykkää poseerata

Aurinkoista Pääsiäistä

kaikille blogiani lukeville! Mie oon enimmäkseen Lappeen näytelmissä, jotka ovat sit Imatralla.. toivottavasti en mee kuutosta pitkin ohi- ihan vanhasta muistista. Miun Pääsiäiseen kun nuo karkelot on liittyneet 70-luvulta asti. Pikkutyttönä (tai siis nuorena, mie oo pieni ollu ikinä)olin ensin pari vuotta tsupparina, munankuorijana yms. hyötykäytössä- siihen aikaan tuomarit söi kehissä- kokeilkaapas ite viedä kertakäyttölautasia pitkin portaita satojen koirien välistä.. 14v:nä olin sit jo niin iso ja kaiken kokenut että aloitin kehisharjoittelijana.. Kohta pitäis kaivella jälkivermeet kaapista ja ryhtyä töihin, viikolla satokin sen verran ettei maa oo kovin rutikuiva enää. Rakkaat J-lapset täytti eilen 2v, onnea vielä kerran! Parit synttärikuvat ohessa.. näin erilailla voi aikaa viettää.. nopeasti se on kulunut! Lissää kuvia saa laittaa, kiitos myös uudemmista IItun kuvista, se on tuon meidän neidon kaksonen:) Ja isäntänsä kera ahkera jälkikoira, hienoa! Aurinkoisin terveisin, Minna-Kaisa

Onnea Ihanaiset ii:t

Aika menee kuin siivillä.. vasta eilenhän se oli, kun Gerda viikkasi 9 suloista vintiötään mamman Tempur-patjalle sievään riviin ja katsoi enemmän kuin paheksuvasti kun mamma julmasti siirsi takaisin pentulaatikkoon.. Isabella ottaa juhlapäivän rennosti, prinsessakakku tuli jo syötyä ja lenkki kierrettyä:) Sillä ei oo kovin kummoinen metsästysvietti, muutama päivä sitten iso rusakko loikki n. 100m päässä, Bella loikki ihan omia loikkiaan.. eikä huomannut mitään! Ikää ei huomaa ainakaan koulutuskentällä.. loikkia riittää myös sinne..ei sen kanssa voi olla vakavana:) Juoksua saa varttua, tietenkin silloin kun oottais että alkais jo.. en tiedä johtuuko kelin viilenemisestä vai mistä.. karvatkin lähti jo kuukausi takaperin ja merkkailua riiittää.. KOhta Lottis ehtii tekaista toisen juoksunsa ennen kuin.. Vempu saa huomenna kaverikoira-huivin!:) Mennään kattomaan päiväkotilapsia. Niillä on hauskoja kysymyksiä alkaen siitä miksi Vempulla on niiin suuret hampaat.. Kuvassa onnellinen Iitu-synttärisankari! PS Ihanainen Indira tänään 4v oottaa juuri sinun yhteydenottoasi...ks teksti alempana

apuva rakkaat lukijat

tätähän tämä kasvattaminen on, vuoroin iloa ja vuoroin surua. Vissiin mennyt liian pitkään hyvin. Omat koirani voivat hyvin ja oma kunto, noh eipä tarinoida siitä sen enempää.. sillä apuanne tarvitsee suloinen Indira-neito, jolle pitäisi löytää uusi hyvä koti. Omistaja on kovin allapäin kun joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistä, mutta perheen uusin tulokas on koiralle kovin allerginen, jtn luonnollisesti lapsen terveys menee muun edelle. Indira eli Tiara on melkein neljävuotias kiltti blondityttö, josta kuvia alempana. Tiaralla on terveet lonkat ja kyynärät, rakastaa lapsia ja pitkiä lenkkejä. Toisista nartuista ei ole kovin innostunut, jtn pitäisi olla joko ainoa koira tai uroksen kaveri. Mulla kun on tupa täynnä emäntiä, niin järki sanoo ettei "aikuinen nainen" mahdu laumaan vaikka kuinka haluaisin. Koira on ollut "evakossa" omistajan äidin luona, ja saalistanut muutaman kilon siinä sivussa, ahneesta suvusta kun on kotoisin. Kuvan perusteella sanoisin, että mahiksia myös näyttelyssä saattaisi olla, vaan tärkeintä olisi löytää hyvä koti lopuksi ikää. Otapa siis minuun yhteyttä jos kotonasi olisi paikka tälle ihanalle tytölle! Minna-Kaisa

kevät

on jo vauhdissa, täällä Parikkalassa on jo aamutuimaan 4 astetta lämmintä. Lunta ei sit juurikaan tullu vaan loputki on melkein sulanu, metässä on vielä vähän ja sitten niissä kohdissa johon sitä kasattiin. Niinpä pulkka on saanut pölyttyä varastossa ja Vempu on keskittynyt kaverikoirailuun. Huivi saanti alkaa olla aika lähellä, ens kuussa kait:) Bella ja muutkin tytöt päättelivät kevään tulleen ja karvat kukoistavat sängyn alla, pölypussissa jne. mutteivat turkissa... Bella korkkasi eilen tämän vuotisen näyttelyuransa hienolla arvostelulla ja tuloksella ERI1 SA jäi väliin kun turkki on siellä missä äsken kerroin. Tosin kehäsihteeri tykästyi suloiseen blondiin niin paljon että näytti myös SA:ta, liian aikaisin, kun kaveria ei vielä ollut arvosteltu.. lieneekö harjoitusarvostelija vaikuttanut tuomariin vaan SA:t jäi avo-nartuissa sit jakamatta. Sitä vastoin Lottiksan hienot lapset pärjäsiv't upeasti, sertti kumpaisellekin ja Elsa (Jade) hurmasi tuomarin totaalisesti ja oli ROP.. VSP oli Tohmäjärven komistus Maco, joka myöskin tais hurmaantua Elsasta kuten kuvasta tarkkasilmäiset huomaa..:) Onnea JOikun laumalle:) Ahkeruus palkitaan aina eikun nokka kohti seuraavaa kisaa ja milloinkas näämme teidät BH:ssa:) Elsallekin sertti oli jo toinen, kaunis neito pärjäsi myös Tuusniemellä, joten nyt kun avo-luokka on kohta käsillä niin on koko kesä aikaa sen kolmannen saamiseen.. ja sit voi keskittyä jäljestämiseen konsa BH on taskussa;) Jos näyttely olis ollu paria viikkoa myöhemmin, olisin saanut kasvattajaluokan kasaan, sillä Lottis ja G-sarja täyttää kohta 8v. Isabellan ja Lottiksen esittäminen samassa luokassa on liian iso haaste.. vaikka mamma onkin kiitollinen taitavalle Erja-handlerille! Kuten olen ennenkin blogissa avautunut, niin yhdistelmä koiranäyttelyssä kävijä/kehätoimitsija/invapaikan haltija tuntuu edelleen olevan tuntematon yhdistelmä. Selitin ainakin kolmelle järkkärille eilen että ei en halua purkupaikkaa vaan invapaikan. No se järjestyi sitten, ajoin kuuliaisesti juuri sinne mihin käskettiin ja katso, muutaman tunnin päästä tuli hässäkkä, minua kuulutettiin, vaan en saanut siitä mitään selvää ja kun menin virvokkeilta autolle, oli sitä työnnetty noin 5 metriä. Mahtoi Isabella olla ihmeissään! Näin samaisessa näyttelyssä pyörätuolissa istuvan katselijan, mihinköhän hänen autonsa oli parkkeerattu?? Jos näitä tarinoita lukee joku joka näyttelyitä järjestää niin kammattaisi uskoa, ei myö vaivaiset istuta vaan kotona kutomassa sukkaa (sitä en muuten osaa;)) vaan kuljetaan siellä missä tapahtuu.. varautukaa etukäteen, niin ei tarvi työnnellä autoja tai kiulutella niin minun kuin teidänkin kun mie en voi ajaa autoni niihin pikkuruisiin koloihin joita on tarjolla. Eilen kotimatkalla ostin tuikun jonka nimi on usko toivo rakkaus, mikä olisi paremmin sopinut päivän teemaan kasvattaja näkökulmasta. Usko siihen mitä teet, toivo parasta jokaisen pennut kohdalla sillä rakkausdesta rotuun tämnän kaiken teet. Ohessa kuvia voitokkaista koirista

huh

onpa kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin.. ollaan myö kaikki hengissä.. tytöt voi hyvin, ja mamman ruotokin alkaa vähitellen suoristua.. vanhuus ei tuu yksin. Virallisesti olen sairauslomalla vieläkin, saa nähdä miten ruoto vastaa tähän istumasessioon.. Lunta on edelleenkin vähän, en muista toista talvea täällä Itä-Suomessa että lunta olis ollu näin vähän. Pulkka pääsi kerran töihin kun Vempu veti sen avulla ruokasäkin autolle.. lapset ei vielä ole päässeet kyytiin vaan laskiainenhan on vasta tulossa:) Pakkasviikolla meillä oli tosi kylmä, ennätys taisi olla 29 c.. huolehtivainen mamma osti tytöille töppöset.. jostain syystä he eivät olleet niistä yhtä otetut. Vapaana juostessa ne ei kyllä kestä kyydissä, vaan remmilenkillä ihan oiva apu. Bella hajotti heijastinhuivin.. se kun tanssii aina joka suuntaan niin pimeässä huivi jäi käpälien alle ja..pum. No mammahan osti sitten heijastinliivit. Lottis ei tykänny niistäkään vaan keksi heti miten mahan alla olevan tarranauhan saa avattua ja katso ei liivejä:) Tosin nyt kun en ole ollut töissä, niin niitä ei kovin ole tarvittu kun on päästy päivänvalolla liikenteeseen... vaan ens viikolla tilanne muuttuu. Bellan juoksu ei vielä ole alkanut/ei pitäiskään vielä, vaan mitä keväisempi keli on niin sen enempi mamma suunnittelee jo pentusia.. höpsö mikä höpsö.. vaan kun edellisistä on kohta 2 v niin johan tulee ikävä sitä touhua. Vempu on aloittanut uuden harrastuksen. Se on pari kertaa käynyt kaverikoirailemassa.. ja ai että olen siitä ylpeä, vetäjäkin sanoi että sehän on kuin ihmisen mieli:):) Kehoitan myös muita hoffisteja kokeilemaan.. meidän porukassa on myös Vantun poika Garo..eikä 9v tunnu missään kun intoa riittää.. Tuolla hoffifoorumin puolella käydään keskustelua puremista.. omani eivät ole ihmisiä purreet.. vaikka ottaisivat keskenään yhteen, niin mun kädet saa olla rauhassa.. joskus tosin osuu hampaat sormiin eikä namiin;) Muista roduista en niin kamalasti tiedä enkä tiedä tarvitaanko niitä kaikkia Suomessa.. kyllä mie jätän laumanvartijarodut tms. väliin, kun en luota että osaisin oikein kohdella. Meidän tyttöjä on kehuttu niin koirahoitolassa kuin eläinlääkärissä.. vaan valitettavasti moni sanoo että eihän noi ole sellaisia kuin hoffit yleensä- häh? Jokaisen kannattaa aloittaa asian pohtiminen omalta kohaltaan.. miusta ykkösjuttu on se, että meillä määrään minä.. ei siis koira- ikinä.Myönnän, että huutoa kuuluu välillä Venäjälle asti.. mutta mitäs siitä:) Tappeluja on äärimmäisen harrvoin, eikä koiria tarvitse eristää toisistaan kuin silloin kun pentuja on.. ja sekin on määräaikainen tilanne.. eli noin 4 vkoiset pennut juoksentelevat lauman jatkona.. josseivat oo mamman sylissä:) Kevättä kohden ollaan menossa - ihanaa! Kuvassa Jope.. ja kiva harrastus