sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevät

on vihdoin tullut meillekin, jee:) Lunta on toki vielä siellä sun täällä, mutta kovaa vauhtia sulaa, kun aurinko paistaa ja yli 10c mittarissa. Pääsiäinen hurahti näyttelyssä, ja aika monella jakkaralla tuli istuttua. Sen siitä saa, kun niin moni asia kiinnostaa. Bella sai ansiomitalin kunniakirjoineen kaverikoiratyöstä. Ks. kuva tarinan lopussa. Mamma kirjoitti arvosteluja kaksi päivää kynä sauhuten ja vieläkin peukku kiukutellen. Kun ei osaa kirjoittaa hitaammin..Bella pyörähteli myös näytillä, samaa tasapaksua eh:ta arviona. Harjoitusarvostelijoita oli paljon liikkeellä, ja kaikilla ei vissiin noi säännöt ihan kympillä mielessä. Tuomarin kysyessä ikää, ilmoitin koiran olevan melkein 8 vuotta, viikon päästä, tämä siis englanniksi. JOnka jälkeen tuomariharjoittelija kysyi kehikseltä eikö tämä olekaan avoin luokka.Huoh, sanoin one week to go ja siksi toiseksi veteraaniluokkaan ei ole pakko mennä koiran täytettyä 8v. No sinne suuntaamme seuraavassa koitoksessa;) Tämän lisäksi Hanna ja Bella kaverikoirailivat kaksi päivää. Se oli ihan mukavaa, ja paljon tuttuja mammakin ehti jututtaa. Maanantaina oli kamala keli, ja kotimatka kesti, vaan ehjinä selvittiin perille. Sen olen huomannut, että teiden kunnossa pito maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa on ollut surkeata, aamuisin pitää selviytyä jäisistä teistä, joihin on vielä jäätyneet loskatkin jätetty. Ja nyt puhe on 6-tiestä, maakunnan valtaväylästä. Se ettei kaikkia pikkuteitä saada heti aamusta kuntoon on ihan ymmärrettävää. Kevään myötä olemme saaneet uutta puhtia rally-tokotreeneihin ja kovasti jo ensi kuuta ja Heidin kurssia odottelemme. Hanna on oppinut talven aikana monta kylttiä mutta haaste nenän kanssa on aina olemassa. Yksi ihan uusi projektikin on vireillä, mutta siitä myöhemmin, konsa kaikki palaset kasassa. Ja niin ILOISET ONNITTELUT 9.4 8 V TÄYTTÄNEILLE I-PENNUILLE JA 17.4 6V TÄYTTÄVILLE J-PENNUILLE!!!! Minna-Kaisa

maanantai 12. maaliskuuta 2018

huomenta

blogini lukijat! Koko talvi hurahti ilman että sain mitään kirjoitettua. Paljon kaikenlaista on tapahtunut, tärkeätä ja vähemmän tärkeätä. Monipolvisten vaiheiden jälkeen siirryin vetämään paikallista kaverikoiraporukkaa. Ja keikkojen määrä on ainakin tuplaantunut ellei triplaantunut:) Monta uutta koirakkoa on saanut huivinsa ja muutama vanha koirakko on jäänyt ansaituille eläkepäiville. Heille kaikille kiitos tehdystä hyvästä työstä! Uusien kaverikoirien joukossa on myös oma rakas Hanna mäyräseni:) 2v 3kk, yksi nuorimmista kaverikoirista, sillä 2v on alaikäraja, ja sitten pitää suorittaa perehdytykset ja harjoittelut. Toki Hanna pääsi vähän oikomaan, koska mamman ei enää tarvitse suorittaa perehdytys-osiota, kun se on suoritettu vuonna 2013:) Hilde Lottiksen tytär on loistanut edelleen agi-kentillä, mamma kun ei ole agi-expert, niin laskut 0-tuloksista on sekaisin, paljon niitä kuitenkin on. Ja enää puuttuu vain yksi agi-sertti. Surullisen viestin sain viime viikolla, Bellan rakas äiti M. Gerda eli Nitya, melkein 12v on jättänyt maalliset kentät. Osaanottoni Reija vielä tätäkin kautta ja isot isot kiitokset Gerdan hyvästä hoidosta kaikkine harrastuksineen. Gerda oli ihana koira ja itku pääsi.. Samalla G-sarja tuli tiensä päähän- huokaus. Vastahan ne olivat pieniä, villejä ja uteliaita vintiöitä. Bella kävi kuun alussa pitkästä aikaa näyttelyssä, turkki oli/on huonossa kunnossa juoksujen jäljiltä, joten menestys oli vaisu eh1. Erjalle kiitos handleroinnista ja mukavasta viikonloppuseurasta! Kevään/kesän mittaan tullee jonkinverran enemmän käytyä näyttelyissä, siirtyyhän Bella kohta veteraanisarjaan, vaikka vasta eilen sitä eräs mäyräkoiraihminen luuli pennuksi:):) Siitä olen iloinen, että Bella on tosi hyvässä kunnossa ja terve, toivottavasti vielä monta vuotta. Kuvassa tomera kaverikoira:) Minna-Kaisa