tiistai 28. kesäkuuta 2011

tokoa rallatellen


ja muita koiruuksia. Juhannusta edeltävänä sunnuntaina kokoonnuimme Takkusen Pian oppii raviradalle. Rally-toko on amerikasta rantautunut uusi laji, joka on kovasti lisännyt suosiotaan myös Härmässä. Liikkeitä opiskellaan rallikylteistä ja puhua saa kuin ruuneperi..
Lottis selviytyi "urakasta" varsin hienosti. Bellan tottispohja on vielä aika ohut ja väliin jätin kierroksia väliin ettei pienelle käy liian rankaksi. Oma pää oli kaikkein eniten pyörällä kaikista niistä pyörimisistä.
Ihan mukava laji, mutta miulla riittää ohjelmaa ihan tavan tottiksessa ja toivottavasti myös jäljestyksessä, monena päivänä on pitänyt, mutta.. menee selittelyksi, joten antaa olla. Jussia vietin enimmäkseen koirien seurassa, ja "juhlin" kiillottamalla 65 pokaalia, muutaman muun palkintoesineen ja vajaat parikymmentä mariskoolia.. puhumattakaan valokuvista, joita oli sitten monelta eri vuosikymmeneltä. Halvat huvit, eikös;)
Uudet näyttelyreissut ovat jo ovella, heti rupeaa jännittämään kun aikataulun näkee. Johanna joukkoineen on tehnyt tuolla pohjoisempana huimaa jälkeä, onnittelut vielä kerran.
Miun blogi on tarkoitettu olemaan ystävällishenkinen höpinä&turinapalsta, toivottavasti lukijat eivät kovin pety;)
Kuvassa mamma ja Bella rallitokoilemassa

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Yhdessä olette hieno pari


Kävimme eilen Lottiksen kanssa luonnetestissä Lievestuoreella asti, koska halusin osallistua sellaiseen luonnetestiin, jossa on muitakin hoffeja:) Kiitos Katrille kuskina olosta, eikö Ooppelilla ole kiva ajella...
Paikka oli KOirakorpi, nimensä mukaisesti korvessa.. järjestelyt toimivat hienosti, kiitos Keholaisille ja Pasille maittavasta lounaasta. Tuomareina Irene Puputti ja JOrma Kerkkä, lisäksi Anu Hatunpää oli tuomariharjoittelijana (toivottavasti titteli män oikein)
Lottis oli vuorossa viimeisenä, ehdimme katsoa melkein neljä hyvin erilaista suoritusta ennen omaa vuoroa. Ja mamma ehti kerätä maksimimäärän jännitystä. Lottis suhtautui tuomariin ystävällisesti ja rauhallisesti, ilman tarvetta olla kaikkien kaveri. Keppileikki sujui hienosti, mamman apua ei tarvittu, siinä vaiheessa kun tuomari lähti nostamaan kepistä ilmaan, antoi kepin tuomarille, mutta otti siitä heti uudelleen kiinni. Kelkka sai kuulla kunniansa myös silloin kun se ei liikkunut, ja kolmannen kerran vielä siinä vaiheessa, kun se oli olevinaan sivussa, mutta Lottis huomasi sen silti.
Puolustusosiossa ei jäänyt mitään epäselvää, hyvä että pysyin pystyssä. Ihan heti ei oltu kaveria, vaan Anu sai vielä muutaman voun kaupanpäälle, antoi koskea, mutta istui huvittavasti kallellaan, en muuten tykkää susta ilmeellä. Lottis kutsuttiin sen jälkeen mamman luo, toki tuli, mutta juuri kun olin ottamassa remmistä kiinni niin juoksi takaisin Anun luo ja parit vout vielä. Osansa sai myös tuomari Kerkkä, joka seisoi vähän kauempana. Sen jälkeen rouva tuli mamman luo itseensä tyytyväisenä. Tynnyri ja haalari menivät aika hyvin, vähän oli sen näköinen että jos liikut vielä niin vou sullekin. Pimeässä huoneessa mietti hetken strategiaa ja sen jälkeen rauhalliseen tyylin jäljesti mamman luo kynnykselle asetetusta mini- A-esteestä huolimatta.
Seinässä puolusti itseään, mutta ei yhtä hurjasti kun mamman kanssa. Ampuminen meni hyvin.
Ja ne pisteet : toimintakyky +1 kohtuullinen, terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, taisteluhalu +2 kohtuullinen, hermorakenne +1 hieman rauhaton, temperamentti +3 vilkas, kovuus +1 hieman pehmeä, luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. laukausvarma +++, yhteensä 157.
Mamma kun on niin herkkä, niin vedet tuli silmiin, kun kuuntelin arvostelun. Niin paljon on mahtunut Lottiksen elämään, mutta silti pää pelittää.
Helluntaiheilaa ei otsikosta huolimatta löytynyt, ainakaan Mammalle:) Otsikko on suoraan meidän arvostelusta, tuomari Kerkkä sanoi että yhdessä olette hieno pari:)
Kun kerran matkalle lähdettiin, niin käytiin vielä JOutsassa moikkaamassa Miiamaria kasvatteineen.
Kiitos kaikille, jotka ovat meitä ehtineet onnitella ja kannustaa.
Minna-Kaisa

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Mahtava jälkikoirakko


nimeltä Minttumantan Gerda! Näissä helteissä uskomaton suoritus niin Nitjalta kuin Reijaltakin, 287 pistettä ja JK2 ja vielä Eijalta, joka on tiukkaakin tiukempi. Huiminta on tottiksen 94 pistettä, joltain muulta tuomarilta olis voinut irrota vaikka 99:)
Siinä mallia nuorisolle, eikun makkarajäljelle ja siitä sitten etiäpäin..
Bella ressun massu ei tykkää näistä helteistä, tänään on juotu vaan prinsessavettä ja syöty attapektiä, toivottavasti auttaa. Mamma löysi jo seuraavan kisankin, mutta siihen on vielä aikaa.
Jos yhtään tuntuu siltä, ettei koirasi juo kovin paljon vettä helteestä huolimatta, niin kokeile prinsessavettä eli vettä &piimää, meidän tytöt ainaskin tykkää.
Minna-Kaisa
Kuvassa jälkitaiturit viime syksyn mestiksissä

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Nenät kohti kesää


Jee, kesä on tullut! Tosin harmittaa, ettei pääse uimaan eikä vielä koirien kanssa lenkillekään, mutta onneksi kesä on vasta alussa.
Mamman Isabella reissasi Sirpan, Annen ja Upsun kanssa suureen maailmaan, aina Tallinnaan asti. Menestys jäi vielä oottamaan lapsukaisen kasvamista ja kehittymistä. Tuloksena eh. Mie jouduin jäämään rannalle, mutta onneksi Bella pääsi matkalle mukaan.
Rekkukerhossa aloitellaan jälkitreenejä, kyllä mekin kohta. Ajankuluksi kirjoittelin lyhyen ohjeen jäljen IHAN alkeista, laittaapi meiliä, jos siihen haluaa tutustua:)
Kesäterveisin,
Minna-Kaisa
PS Kuvassa Indira