Synttärit ja Kuopijo

Heippa, olen ollut laiska kirjoittamaan.. osin syy on myös Saunalahden, sillä mokkula kettuilee myös nyt, joten saa nähdä miten akan nyt käy. Kuopijossa tuli käytyä sekä perjantaina että sunnuntaina. Lauantain jätin väloon, kun yksinhuoltajan piti ajella ees takaisin. Bella ei tykänny perjantain tuomarista eikä hän Bellasta joten tasapeli. Herra kaukkomailtakaan ei ihastunut ikihyviksi, vaan haitanneeko tuo mittään. Arvosteluista ei kyllä kannattais maksaa 40 eurova, rivi tai kaks epämääräisiä kommentteja peräkkäin. Myös pohjoismaalaiselta tuomarilta, joka oli pettymys.. kaukomaan tuomarit ei ole tottuneet suullisiin krittikkeihin, joten sen saatto arvata. Mukavinta oli tavata kaukana asuvia horvatti-ihmisiä, joita "idän noita" ei juuri muuten tapaa. Kiitos vaan kaikille mukavasta seurasta, juttutuokioista ja kannustuksesta. Extra-kiitokset urhealle Erjalle, joka parhaansa mukaan meidän kengurua luotsaa:) Vempu täytti lauantaina 7 v! Mansikkakakkua oli tarjolla. Kiitos Inkulle tästä ihanasta neidosta joka koko maailmaa rakastaa. Ikä on tuonut kiusallisen pissinkarkailuvian, onneksi näyttäisi siltä että lääke on löytynyt. Omat hermot meinas kiristyä jatkuvassa luuttuamisessa ja Vempu oli onneton kun vahinko tuli. Kiitos J-pentujen omistajille super-aktiivisessa yhteydenpidossa, kyllä ootte hyviä!! Kuopijon näyttelystä pitää vielä sen verran kommentoida, että perjantaina meni hermot.. ei siis eh:n saamiseen tms. sillä ne ovat leikkiä ja seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen. Vaan.. mulla on ollut jo useita vuosia invaparkki-lupa, ihan virallinen polliisin antama. Kuuliaisesti huiskutin sitä noin puolelle tusinalle järkkärille. Vaan mitä seuras.. päädyin keskelle sisään jonottavia ihmisiä ja koiria. Jos en olis meuhkannut ja soittanut torvea en varmaan olis selvinnyt kehään ajoissa (olin siis tuntia ennen arvostelun alkamista näyttelualueen portilla). Typerin järkkäreistä ehdotti mulle että tee u.käännös kun olin selvinnyt yli puolen välin ruuhkasta.. kun ei edes etteenpäin päässy. Kun lopulta selvisin pois sumpusta, piti ajaa erittäin jyrkkään ylämäkeen parkkiin. Kuljen vielä omin jaloin, mutta mitä jos pyörätuolilla, en taatusti olis pystynyt kelaamaan ja työntämiseenkin olisi tarvittu paljon, paljon habaa. Sunnuntaina meni paremmin, kun ite tiesin, mihin olin menossa. JOten tsemppiä Kuopijo, koittakaa uskoa että meitä vaivasiakin koiraihmisiä on ja tulee olemaan. Kuvassa Vempu vähän nuorempana:)