kevät

on jo vauhdissa, täällä Parikkalassa on jo aamutuimaan 4 astetta lämmintä. Lunta ei sit juurikaan tullu vaan loputki on melkein sulanu, metässä on vielä vähän ja sitten niissä kohdissa johon sitä kasattiin. Niinpä pulkka on saanut pölyttyä varastossa ja Vempu on keskittynyt kaverikoirailuun. Huivi saanti alkaa olla aika lähellä, ens kuussa kait:) Bella ja muutkin tytöt päättelivät kevään tulleen ja karvat kukoistavat sängyn alla, pölypussissa jne. mutteivat turkissa... Bella korkkasi eilen tämän vuotisen näyttelyuransa hienolla arvostelulla ja tuloksella ERI1 SA jäi väliin kun turkki on siellä missä äsken kerroin. Tosin kehäsihteeri tykästyi suloiseen blondiin niin paljon että näytti myös SA:ta, liian aikaisin, kun kaveria ei vielä ollut arvosteltu.. lieneekö harjoitusarvostelija vaikuttanut tuomariin vaan SA:t jäi avo-nartuissa sit jakamatta. Sitä vastoin Lottiksan hienot lapset pärjäsiv't upeasti, sertti kumpaisellekin ja Elsa (Jade) hurmasi tuomarin totaalisesti ja oli ROP.. VSP oli Tohmäjärven komistus Maco, joka myöskin tais hurmaantua Elsasta kuten kuvasta tarkkasilmäiset huomaa..:) Onnea JOikun laumalle:) Ahkeruus palkitaan aina eikun nokka kohti seuraavaa kisaa ja milloinkas näämme teidät BH:ssa:) Elsallekin sertti oli jo toinen, kaunis neito pärjäsi myös Tuusniemellä, joten nyt kun avo-luokka on kohta käsillä niin on koko kesä aikaa sen kolmannen saamiseen.. ja sit voi keskittyä jäljestämiseen konsa BH on taskussa;) Jos näyttely olis ollu paria viikkoa myöhemmin, olisin saanut kasvattajaluokan kasaan, sillä Lottis ja G-sarja täyttää kohta 8v. Isabellan ja Lottiksen esittäminen samassa luokassa on liian iso haaste.. vaikka mamma onkin kiitollinen taitavalle Erja-handlerille! Kuten olen ennenkin blogissa avautunut, niin yhdistelmä koiranäyttelyssä kävijä/kehätoimitsija/invapaikan haltija tuntuu edelleen olevan tuntematon yhdistelmä. Selitin ainakin kolmelle järkkärille eilen että ei en halua purkupaikkaa vaan invapaikan. No se järjestyi sitten, ajoin kuuliaisesti juuri sinne mihin käskettiin ja katso, muutaman tunnin päästä tuli hässäkkä, minua kuulutettiin, vaan en saanut siitä mitään selvää ja kun menin virvokkeilta autolle, oli sitä työnnetty noin 5 metriä. Mahtoi Isabella olla ihmeissään! Näin samaisessa näyttelyssä pyörätuolissa istuvan katselijan, mihinköhän hänen autonsa oli parkkeerattu?? Jos näitä tarinoita lukee joku joka näyttelyitä järjestää niin kammattaisi uskoa, ei myö vaivaiset istuta vaan kotona kutomassa sukkaa (sitä en muuten osaa;)) vaan kuljetaan siellä missä tapahtuu.. varautukaa etukäteen, niin ei tarvi työnnellä autoja tai kiulutella niin minun kuin teidänkin kun mie en voi ajaa autoni niihin pikkuruisiin koloihin joita on tarjolla. Eilen kotimatkalla ostin tuikun jonka nimi on usko toivo rakkaus, mikä olisi paremmin sopinut päivän teemaan kasvattaja näkökulmasta. Usko siihen mitä teet, toivo parasta jokaisen pennut kohdalla sillä rakkausdesta rotuun tämnän kaiken teet. Ohessa kuvia voitokkaista koirista