apuva rakkaat lukijat

tätähän tämä kasvattaminen on, vuoroin iloa ja vuoroin surua. Vissiin mennyt liian pitkään hyvin. Omat koirani voivat hyvin ja oma kunto, noh eipä tarinoida siitä sen enempää.. sillä apuanne tarvitsee suloinen Indira-neito, jolle pitäisi löytää uusi hyvä koti. Omistaja on kovin allapäin kun joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistä, mutta perheen uusin tulokas on koiralle kovin allerginen, jtn luonnollisesti lapsen terveys menee muun edelle. Indira eli Tiara on melkein neljävuotias kiltti blondityttö, josta kuvia alempana. Tiaralla on terveet lonkat ja kyynärät, rakastaa lapsia ja pitkiä lenkkejä. Toisista nartuista ei ole kovin innostunut, jtn pitäisi olla joko ainoa koira tai uroksen kaveri. Mulla kun on tupa täynnä emäntiä, niin järki sanoo ettei "aikuinen nainen" mahdu laumaan vaikka kuinka haluaisin. Koira on ollut "evakossa" omistajan äidin luona, ja saalistanut muutaman kilon siinä sivussa, ahneesta suvusta kun on kotoisin. Kuvan perusteella sanoisin, että mahiksia myös näyttelyssä saattaisi olla, vaan tärkeintä olisi löytää hyvä koti lopuksi ikää. Otapa siis minuun yhteyttä jos kotonasi olisi paikka tälle ihanalle tytölle! Minna-Kaisa

kevät

on jo vauhdissa, täällä Parikkalassa on jo aamutuimaan 4 astetta lämmintä. Lunta ei sit juurikaan tullu vaan loputki on melkein sulanu, metässä on vielä vähän ja sitten niissä kohdissa johon sitä kasattiin. Niinpä pulkka on saanut pölyttyä varastossa ja Vempu on keskittynyt kaverikoirailuun. Huivi saanti alkaa olla aika lähellä, ens kuussa kait:) Bella ja muutkin tytöt päättelivät kevään tulleen ja karvat kukoistavat sängyn alla, pölypussissa jne. mutteivat turkissa... Bella korkkasi eilen tämän vuotisen näyttelyuransa hienolla arvostelulla ja tuloksella ERI1 SA jäi väliin kun turkki on siellä missä äsken kerroin. Tosin kehäsihteeri tykästyi suloiseen blondiin niin paljon että näytti myös SA:ta, liian aikaisin, kun kaveria ei vielä ollut arvosteltu.. lieneekö harjoitusarvostelija vaikuttanut tuomariin vaan SA:t jäi avo-nartuissa sit jakamatta. Sitä vastoin Lottiksan hienot lapset pärjäsiv't upeasti, sertti kumpaisellekin ja Elsa (Jade) hurmasi tuomarin totaalisesti ja oli ROP.. VSP oli Tohmäjärven komistus Maco, joka myöskin tais hurmaantua Elsasta kuten kuvasta tarkkasilmäiset huomaa..:) Onnea JOikun laumalle:) Ahkeruus palkitaan aina eikun nokka kohti seuraavaa kisaa ja milloinkas näämme teidät BH:ssa:) Elsallekin sertti oli jo toinen, kaunis neito pärjäsi myös Tuusniemellä, joten nyt kun avo-luokka on kohta käsillä niin on koko kesä aikaa sen kolmannen saamiseen.. ja sit voi keskittyä jäljestämiseen konsa BH on taskussa;) Jos näyttely olis ollu paria viikkoa myöhemmin, olisin saanut kasvattajaluokan kasaan, sillä Lottis ja G-sarja täyttää kohta 8v. Isabellan ja Lottiksen esittäminen samassa luokassa on liian iso haaste.. vaikka mamma onkin kiitollinen taitavalle Erja-handlerille! Kuten olen ennenkin blogissa avautunut, niin yhdistelmä koiranäyttelyssä kävijä/kehätoimitsija/invapaikan haltija tuntuu edelleen olevan tuntematon yhdistelmä. Selitin ainakin kolmelle järkkärille eilen että ei en halua purkupaikkaa vaan invapaikan. No se järjestyi sitten, ajoin kuuliaisesti juuri sinne mihin käskettiin ja katso, muutaman tunnin päästä tuli hässäkkä, minua kuulutettiin, vaan en saanut siitä mitään selvää ja kun menin virvokkeilta autolle, oli sitä työnnetty noin 5 metriä. Mahtoi Isabella olla ihmeissään! Näin samaisessa näyttelyssä pyörätuolissa istuvan katselijan, mihinköhän hänen autonsa oli parkkeerattu?? Jos näitä tarinoita lukee joku joka näyttelyitä järjestää niin kammattaisi uskoa, ei myö vaivaiset istuta vaan kotona kutomassa sukkaa (sitä en muuten osaa;)) vaan kuljetaan siellä missä tapahtuu.. varautukaa etukäteen, niin ei tarvi työnnellä autoja tai kiulutella niin minun kuin teidänkin kun mie en voi ajaa autoni niihin pikkuruisiin koloihin joita on tarjolla. Eilen kotimatkalla ostin tuikun jonka nimi on usko toivo rakkaus, mikä olisi paremmin sopinut päivän teemaan kasvattaja näkökulmasta. Usko siihen mitä teet, toivo parasta jokaisen pennut kohdalla sillä rakkausdesta rotuun tämnän kaiken teet. Ohessa kuvia voitokkaista koirista

huh

onpa kulunut aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin.. ollaan myö kaikki hengissä.. tytöt voi hyvin, ja mamman ruotokin alkaa vähitellen suoristua.. vanhuus ei tuu yksin. Virallisesti olen sairauslomalla vieläkin, saa nähdä miten ruoto vastaa tähän istumasessioon.. Lunta on edelleenkin vähän, en muista toista talvea täällä Itä-Suomessa että lunta olis ollu näin vähän. Pulkka pääsi kerran töihin kun Vempu veti sen avulla ruokasäkin autolle.. lapset ei vielä ole päässeet kyytiin vaan laskiainenhan on vasta tulossa:) Pakkasviikolla meillä oli tosi kylmä, ennätys taisi olla 29 c.. huolehtivainen mamma osti tytöille töppöset.. jostain syystä he eivät olleet niistä yhtä otetut. Vapaana juostessa ne ei kyllä kestä kyydissä, vaan remmilenkillä ihan oiva apu. Bella hajotti heijastinhuivin.. se kun tanssii aina joka suuntaan niin pimeässä huivi jäi käpälien alle ja..pum. No mammahan osti sitten heijastinliivit. Lottis ei tykänny niistäkään vaan keksi heti miten mahan alla olevan tarranauhan saa avattua ja katso ei liivejä:) Tosin nyt kun en ole ollut töissä, niin niitä ei kovin ole tarvittu kun on päästy päivänvalolla liikenteeseen... vaan ens viikolla tilanne muuttuu. Bellan juoksu ei vielä ole alkanut/ei pitäiskään vielä, vaan mitä keväisempi keli on niin sen enempi mamma suunnittelee jo pentusia.. höpsö mikä höpsö.. vaan kun edellisistä on kohta 2 v niin johan tulee ikävä sitä touhua. Vempu on aloittanut uuden harrastuksen. Se on pari kertaa käynyt kaverikoirailemassa.. ja ai että olen siitä ylpeä, vetäjäkin sanoi että sehän on kuin ihmisen mieli:):) Kehoitan myös muita hoffisteja kokeilemaan.. meidän porukassa on myös Vantun poika Garo..eikä 9v tunnu missään kun intoa riittää.. Tuolla hoffifoorumin puolella käydään keskustelua puremista.. omani eivät ole ihmisiä purreet.. vaikka ottaisivat keskenään yhteen, niin mun kädet saa olla rauhassa.. joskus tosin osuu hampaat sormiin eikä namiin;) Muista roduista en niin kamalasti tiedä enkä tiedä tarvitaanko niitä kaikkia Suomessa.. kyllä mie jätän laumanvartijarodut tms. väliin, kun en luota että osaisin oikein kohdella. Meidän tyttöjä on kehuttu niin koirahoitolassa kuin eläinlääkärissä.. vaan valitettavasti moni sanoo että eihän noi ole sellaisia kuin hoffit yleensä- häh? Jokaisen kannattaa aloittaa asian pohtiminen omalta kohaltaan.. miusta ykkösjuttu on se, että meillä määrään minä.. ei siis koira- ikinä.Myönnän, että huutoa kuuluu välillä Venäjälle asti.. mutta mitäs siitä:) Tappeluja on äärimmäisen harrvoin, eikä koiria tarvitse eristää toisistaan kuin silloin kun pentuja on.. ja sekin on määräaikainen tilanne.. eli noin 4 vkoiset pennut juoksentelevat lauman jatkona.. josseivat oo mamman sylissä:) Kevättä kohden ollaan menossa - ihanaa! Kuvassa Jope.. ja kiva harrastus

Lunta tulvillaan

on raikas talvisää.. Ei ainakaan vielä ole myrsky, jota viestimet toitottivat eilisillasta alkaen. Heti aamusta satoi reippaasti lunta monta tuntia, joten talvi tuli kerralla. Kelit ovat kovin vaihtelevaisia, mutta henk.koht. tykkään lumikelistä enempi ainakin sitten kun aura-auto on tehnyt reitin kohti sivistystä. Viime viikot on vaan satanu ja satanut vettä ja meillä on sit ollut just sen näköistä, vihreitä käpälänjälkiä, viisi kiloa hiekkaa ja ainakin kymmenen koirankarvaa. Vempu päätti kerralla ravauttaa kesäkarvat pois ja kun niitä riittää.. Rekkukerhon (lue Parikkalan koiraharrastajat) pikkujoulut oli viime viikon lauantaina. Yllättäen Lottis (ja mie) tultiin Toko-kisassa toiseksi:) Lasilautanen on komia. Karkit päätyivät miun hienoon kestojoulukalenteriin (joulukuusi, jossa 24 pientä lokeroa)ja lahjakortti on vielä käyttämättä. Pitkästä aikaa saatiin kuvaviestiä Bellan velipojalta.. ei siis Vempu ole ainoa vetokoira;) Nuoriso kannattaa käyttää lonkkakuvissa ensin ja sitten eiku veto veto vaan! Minna-Kaisa

hyviä ja huonoja uutisia

Ensin ne hyvät, eikös niin.. Lottiksen tytär Hilde(gard) on nyt löytänyt oman juttunsa.. Huiskis vaan ja agilityn kakkosluokka on suoritettu ONNEA ONNEA! Toivottavasti Kai malttaa lähteä hoffien kisoihin etelään näyttämään, mtn mennään.. Pikkuinen Elsa (Jade) onnistui hienosti Jyväskylän näyttelyssä, suurten ja komeitten keskellä PN 4 sijoitus on hieno 18 kk vanhalta tytöltä. ONNEA! Ja jälkiä on ajettu enempi kuin mie kaikilla koirilla.. huh mikä tarmo:) Se huono uutinen on sitten se, että ei tule joulupentuja:( huokaus. Jostain syystä pennut menivät kesken. Koirille aina joskus käy näin. Ainoa hyvä puoli on, että koira pystyy raskauden alkuaikana "imemään" ne omaan elimistöönsä, eli ei kipuja eikä tarvetta mihinkään operaatioon. Onneksi aika kuuluu nopeasti. Kiitos kaikille, jotka olitte pennuista kiinnostuneet. Jos maltatte kesään asti odottaa, niin toivottavasti silloin on pentuja tarjolla. Sadeterkuin, Minna-Kaisa 6 tytöt Kuvissa taitavat siskokset.. kyllä se kesä taas tullee

ja sulho

on siis löytynyt myös Isabellalle.. Hämeen salskea urho Perttu eli Pirrelina Dexter.. eli jos pentukuumetta ei ole vielä niin kesällä toivon mukaan on pieniä sitten täällä meillä, jokaiselle jotakin:) Kunhan saan aikaiseksi niin kirjoittelen vielä tuonne pentuja-osioon koirien hienot meriitit ja terveys yms. tulokset, komiaa luettavaa:):) Ja niin kuin arvata saattaa meidän "lapset" on suunniteltu hyvässä yhteistyössä niin jalostustoimikunnan kuin urosten omistajien&kasvattajien kanssa. Meistä oli juttu paikallislehdessä:) Siinä mm. myönsin voivani puhua hoffeista vaikka päivän.. jos tämä ei pelota sinua niin otapa yhteyttä, kerron mielelläni pentusista jne. lisää! Ja tässä tämä pariskunta, ei varmaan tarvi kummastakaan parista kertoa kumpi on kumpi.. M-K

Pentuja, pentuja

toiveissa.. Eilen hurautettiin tuonne Eteläisimpään osaan Karjalaa.. Nyt vaan sitten kärsivällisesti odotetaan mitä tuleman piti.. eli isukkina Stelmo`s Hagrid ja emona Minttumantan Hannelore Imatralta. Pentusia siis ootellaan Messarin aikoihin, joten ei mamma sitten kerkiä Messariin, jonain toisena vuonna sitten.. Isabellan juoksu alkaa vihdoin olla loppusuoralla, voi hyvää päivää tuon vauhtineidon kanssa kun se ei ole sattuneesta syystä päässyt irtilenkille, remmilenkkejä sais kiertää enenmpi kun mamman kunto kestää.. Lottis kävi vielä kerran Tokoilemassa tuloksella 135,5, jostain syystä perusasentoon meno oli yllättävän vaikeata.. hypyn arvasin menevän pipariksi kun rouva rysäytti täysillä päin painavaa estettä 3 pvää ennen koitosta... no tämä ura oli tällainen, kun aattelee mistä on lähetty niin saa olla ylpeä, että siitä edes tuli kisakoira.. neito räpsyripsi saa sitten ens vuonna kokeilla.. onneaan:) Kuvissa nuoripari:) Minna-Kaisa