torstai 16. syyskuuta 2010

Itku pitkästä ilosta


Kävin Wantun kanssa maanantaina tohtorissa. Tähän asti olen ollut retvakkana.. 10 v yhdellä lääkekuurilla, eihän Wanttua mikään vaivaa. Wanttu käyttäytyi esimerkillisesti, kuvat otettiin ilman rauhoitusta, Wanttu pysyy siinä missä mamma käskee jos mamma vaan on paikalla.

Kuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, hyvistä aineksista Inkku on miulle koiran kasannut. Oireiden perusteella lääkäri sanoi, että välilevyssä on pullistuma sekä jnkv. neurologisia oireita. Hoito on rankka, kuukausi koppielämää ja lääkkeet ja B-vitamiinit päälle. Miulla koskaan mtn häkkiä ole ollut, no nyt on iiso häkki, joka täyttää puolet kammarista. No, siinä Wanttu voi istua, maata tai seisoa mielensä mukaan. Kaverin neuvosta ostin myös kuramaton, ettei ole niin liukasta.

Toivottavasti hoito tehoaa, jos ei .. enpä taida edes kirjoittaa, tuntuu kamalalta edes ajatella. Pihareissut ovat varsinainen sirkus, eihän pikkuinen Bella ymmärrä, miksi mummoa ei saa "halata" tai kiusata entiseen malliin. Vielä on selvitty "hengissä" Mahan toimimisen kanssa oli vähän ongelmaa, kun ei ole liikuntaa. Keksin aktivia jugurtin, joka näyttäis toimivan.

Wanttu ressun nenä on auki, kun se ei tykkää häkkielämästä. Yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa kammarissa. Niinpä täällä on nytkin koko lauma.

Kiitos kannustavista viesteistä, kieltämättä ne ovat tarpeen.
Minna-Kaisa

Ei kommentteja: