Onnea Mamman rakas Vempu

Aika kuluu sukkelaan, vastahan ajeltiin Erjan kanssa pieni kiertue Valkeakoskelle ja takas ja siitä on kohta kuusi vuotta! Tosin päivänsankaritar ei itse ikäänsä huomaa, tanssi kahdella jalalla niin ruualle kuin lenkille onnistuu päivittäin. Varmaan merkkien asettelukin vaikuttaa, mutta musta näyttää siltä, että Vempu hymyilee aina kun on hereillä. IKä ei näy vielä painossakaan, sillä se oli talvesta pudonnut 2,5 kg, ollen nyt 37,5 kg. Pitäiskö tässä kohtaa olla liitteenä eläinlääkärin lausunto, että koira on juuri sopivassa kunnossa.. kysehän on nartusta:) Ei muuta kuin prinsessa-kakku kehiin.

Onneksi helteet ovat takana päin. Mölli-toko-kisassa oli vielä turhan lämmintä. Lottis villiinty kesken kisan, ja tulos ei ollut järin komia 114/200, tulos kuiteskin... ja harjoitukset jatkuu. Eikä näitä kannata niiin vakavissaan ottaa, laiskalle mammalle on tärkeätä kisata joskus jossain, muuten ei jaksa/viitsi/kykene treenaamaan kun on niin hikikin..

Gerda jatkaa huippusuorituksiaan. Kuopijon vepe-kisassa uudelleen 100/100p ja matka jatkuu kohti avokkaita.Onnittelut!!

Bella neidolla on eka kunnon juoksu, ja sen kyllä huomaa.. huusholli ei ole oikein esittelykelpoinen.

Eilen illalla kisattiin Rekkukerhon perinteiset mätsärit. Koska Bella ei ollut kisakunnossa, niin mamma "ahkeroi" kehää pyörittämässä. Hauskaa oli, toivottavasti osallistujilla myös. Aamulla jouduin vielä yllättäen alueradion haastattelemaksi. Pakko myöntää, että posket punoitti.. onneksi kyse ei ollut näköradiosta.. höpöttäjäkin rauhoittuu, kun joutuu miettimään mitä sanoo, kun tarina tulee het ulos.

Muistakaahan käyttää Bellan veikat ja siskot rokotuksilla, jos ette ole vielä käyneet. Penturokotukset ovat vuoden voimassa. Ja ne lonkkakuvat, pliiss!!

Kuvassa rakas Vempu tähyää kohti... tulevia vuosia tai kakkua saatte valita:)

Auringonkeltainen savonkiertue

Loman kunniaksi kävimme kengurulauman sekä Annen kanssa Savonkiertueella. Tällä kertaa saimme kosolti kokemusta ja hikoilimme varmasti kaikki. Keltaista nauhaa pukkas kumpasellekin. Vähän jäi nyppimään erään veteraanituomarin käytös, miksi ihmeessä käyttö/vahtikoiraa pitää lähestyä epävarmoin ottein pään yläpuolelta, plääh. JOtain vikaa täytyy olla jos kolme koiraa viidestä reagoi negatiivisesti tuomariin. Bella on tunnetusti hörhelö ja paineistuu edelleen epävarmoista/omituisista liikkeistä. Mutta kun Lottiskin:(

En näin helteellä ole varma, luinko vai uneksinko, että näyttelysääntöihin olisi tulossa tuomareille ikärajaksi 80:) Kannatan lämpimästi.

Toinen asia, jota en ymmärrä, on meidän vammaisten/vaivaisten koiranomistajien huomioimattomuus. Olen kulkenut noin viisi vuotta erilaisissa koirakinkereissä inva-pysäköintitunnuksen kanssa. Heinävedellä minulle yritettiin ensin valehdella, että kaikki invapaikat ovat jo täynnä. 130 koiran näyttelyssä,tuskin:( Jouduin sitten ajelemaan vastavirtaan että sain autoni johonkin riviin. Järjestävien metsämiesten komioita maastureita oli rivissä siinä mihin sen inva-paikan olisi helpolla saanut.. enkä nähnyt yhtään toista inva- autoa koko päivänä.

Vastaavasti Lappeen näyttelylle kiitokset tästä, paikat ovat joka vuosi samassa paikassa ja lähellä sisäänmenoa. Ja on vissiin tullut niin akka kuin sen autokin tutuksi kun jo valmiiksi ohjataan oikeaan suuntaan.:)

Pitäisi vissiin ottaa asia esille, kun olen seuraavan kerran "toissä" näyttelyssä. Kerran melkein myöhästyin kun piti ajaa edestakaisin ympäri parkkipaikkoja:(

Bella aloitti päättäväisesti juoksun heti kun oli tottistreenejä tarjolla:) Lottis on käynyt, ja vanha rouva villiintyy aina hoffihepuliin asti kun niin kivaa on!

Kuvassa taitava Gerda ainoassa järjellisessä lajissa tällä kelillä.

MInna-Kaisa

Hellettä, mansikoita ja murehdittavaa

Huh, hellettä! Olen ollut aika lailla liikekannalla.. ja jäi "virallisesti" onnittelematta viikko sitten aikuisen koiran ikään ehtineitä H-pentuja.. ONNEA vielä tätäkin kautta! Toki vanhakantainen mamma laittoi kaikille lapsille onnittelukortin ihan etanapostissa. Kiitos kaikille kuvia laittaneille!Helteestä huolimatta toivon, että alatte (ainakin poitsujen kanssa) suunnitella lonkkakuviin menoa. Jalostuksellisesti tärkeä asia ( ja on tietty myös kauppakirjassakin)

Meillä maalla saa Hallikaisesta mielettömän hyviä mansikoita, joita on sitten tullut myös syötyä.. pakkaseen menevät ovat vuorossa vasta ensi viikolla.

Bella kun tykkää kauneudenhoidosta, niin kokeili myös mansikkaraitoja "tukassa" kierimällä mansikan päällä. Uusia käyttötarkoituksia mansikalle. Ja taatusti ekologinen tapa värjätä.:) Kauhulla olen lukenut juttuja ihmisistä, jotka värjäävät koiransa turkin. Tekis mieli potkaista.. ei elävä eläin ole mikään asuste.. grrr!

I-pentujen suhteen on ollut aikamoista vastatuulta välillä. Igor vaihtoi eilen kotia. Onnea uudelle isännälle! Pidäthän ahkerasti yhteyttä.. Pitänee vissiin kattoa peiliin ja todeta olevansa kamala vanhapiika Parikkalasta kun kasvattien omistajat eivät "uskalla" kertoa ajoissa kun menee pieleen... I-sarja on nyt siinä vähemmän ihastuttavassa murkku (ja pojilta se r-kirjain l-kirjaimeksi..)iässä, jolloin mikään ei mene perille ja kaikkea kiellettyä pitää kokeilla. Koittakaa silti muistaa että elikko on yksinkertainen se mikä on kiellettyä on kiellettyä ja sallittu sallittua. Koira ei ymmärrä poikkeuksia. JOs saan kotona riehua, niin miksen muka kylällä?

Vaikka Reija ei julkisuudesta niin piittaakaan, niin pakko vähän kehua.. mimmit avasivat viikonloppuna Vepeily-uran ja heti tulosta, lauantaina 89/100 ja sunnuntaina 100/100. ONNITTELUT! Olen tosi iloinen ja ylpeä Gerdan menestyksestä. Koira on ihana, mutta suuri kiitos ja syy on harjoittelun isossa ja oikea-aikaisessa määrässä. Siinä meille kaikille tavoitetta ja haastetta. Vaikkei koirastasi vepeilijää tulisikaan, niin uiminen on hyväksi.. eikä tällä kelillä muuta jaksakaan kun kiertää aamulla/illalla korttelin.

Kuvassa ahkerasti agiliitelevä Helmer 2v

tokoa rallatellen

ja muita koiruuksia. Juhannusta edeltävänä sunnuntaina kokoonnuimme Takkusen Pian oppii raviradalle. Rally-toko on amerikasta rantautunut uusi laji, joka on kovasti lisännyt suosiotaan myös Härmässä. Liikkeitä opiskellaan rallikylteistä ja puhua saa kuin ruuneperi..

Lottis selviytyi "urakasta" varsin hienosti. Bellan tottispohja on vielä aika ohut ja väliin jätin kierroksia väliin ettei pienelle käy liian rankaksi. Oma pää oli kaikkein eniten pyörällä kaikista niistä pyörimisistä.

Ihan mukava laji, mutta miulla riittää ohjelmaa ihan tavan tottiksessa ja toivottavasti myös jäljestyksessä, monena päivänä on pitänyt, mutta.. menee selittelyksi, joten antaa olla. Jussia vietin enimmäkseen koirien seurassa, ja "juhlin" kiillottamalla 65 pokaalia, muutaman muun palkintoesineen ja vajaat parikymmentä mariskoolia.. puhumattakaan valokuvista, joita oli sitten monelta eri vuosikymmeneltä. Halvat huvit, eikös;)

Uudet näyttelyreissut ovat jo ovella, heti rupeaa jännittämään kun aikataulun näkee. Johanna joukkoineen on tehnyt tuolla pohjoisempana huimaa jälkeä, onnittelut vielä kerran.

Miun blogi on tarkoitettu olemaan ystävällishenkinen höpinä&turinapalsta, toivottavasti lukijat eivät kovin pety;)

Kuvassa mamma ja Bella rallitokoilemassa

Yhdessä olette hieno pari

Kävimme eilen Lottiksen kanssa luonnetestissä Lievestuoreella asti, koska halusin osallistua sellaiseen luonnetestiin, jossa on muitakin hoffeja:) Kiitos Katrille kuskina olosta, eikö Ooppelilla ole kiva ajella...

Paikka oli KOirakorpi, nimensä mukaisesti korvessa.. järjestelyt toimivat hienosti, kiitos Keholaisille ja Pasille maittavasta lounaasta. Tuomareina Irene Puputti ja JOrma Kerkkä, lisäksi Anu Hatunpää oli tuomariharjoittelijana (toivottavasti titteli män oikein)

Lottis oli vuorossa viimeisenä, ehdimme katsoa melkein neljä hyvin erilaista suoritusta ennen omaa vuoroa. Ja mamma ehti kerätä maksimimäärän jännitystä. Lottis suhtautui tuomariin ystävällisesti ja rauhallisesti, ilman tarvetta olla kaikkien kaveri. Keppileikki sujui hienosti, mamman apua ei tarvittu, siinä vaiheessa kun tuomari lähti nostamaan kepistä ilmaan, antoi kepin tuomarille, mutta otti siitä heti uudelleen kiinni. Kelkka sai kuulla kunniansa myös silloin kun se ei liikkunut, ja kolmannen kerran vielä siinä vaiheessa, kun se oli olevinaan sivussa, mutta Lottis huomasi sen silti.

Puolustusosiossa ei jäänyt mitään epäselvää, hyvä että pysyin pystyssä. Ihan heti ei oltu kaveria, vaan Anu sai vielä muutaman voun kaupanpäälle, antoi koskea, mutta istui huvittavasti kallellaan, en muuten tykkää susta ilmeellä. Lottis kutsuttiin sen jälkeen mamman luo, toki tuli, mutta juuri kun olin ottamassa remmistä kiinni niin juoksi takaisin Anun luo ja parit vout vielä. Osansa sai myös tuomari Kerkkä, joka seisoi vähän kauempana. Sen jälkeen rouva tuli mamman luo itseensä tyytyväisenä. Tynnyri ja haalari menivät aika hyvin, vähän oli sen näköinen että jos liikut vielä niin vou sullekin. Pimeässä huoneessa mietti hetken strategiaa ja sen jälkeen rauhalliseen tyylin jäljesti mamman luo kynnykselle asetetusta mini- A-esteestä huolimatta.

Seinässä puolusti itseään, mutta ei yhtä hurjasti kun mamman kanssa. Ampuminen meni hyvin.

Ja ne pisteet : toimintakyky +1 kohtuullinen, terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, taisteluhalu +2 kohtuullinen, hermorakenne +1 hieman rauhaton, temperamentti +3 vilkas, kovuus +1 hieman pehmeä, luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. laukausvarma +++, yhteensä 157.

Mamma kun on niin herkkä, niin vedet tuli silmiin, kun kuuntelin arvostelun. Niin paljon on mahtunut Lottiksen elämään, mutta silti pää pelittää.

Helluntaiheilaa ei otsikosta huolimatta löytynyt, ainakaan Mammalle:) Otsikko on suoraan meidän arvostelusta, tuomari Kerkkä sanoi että yhdessä olette hieno pari:)

Kun kerran matkalle lähdettiin, niin käytiin vielä JOutsassa moikkaamassa Miiamaria kasvatteineen.

Kiitos kaikille, jotka ovat meitä ehtineet onnitella ja kannustaa.

Minna-Kaisa

Mahtava jälkikoirakko

nimeltä Minttumantan Gerda! Näissä helteissä uskomaton suoritus niin Nitjalta kuin Reijaltakin, 287 pistettä ja JK2 ja vielä Eijalta, joka on tiukkaakin tiukempi. Huiminta on tottiksen 94 pistettä, joltain muulta tuomarilta olis voinut irrota vaikka 99:)

Siinä mallia nuorisolle, eikun makkarajäljelle ja siitä sitten etiäpäin..

Bella ressun massu ei tykkää näistä helteistä, tänään on juotu vaan prinsessavettä ja syöty attapektiä, toivottavasti auttaa. Mamma löysi jo seuraavan kisankin, mutta siihen on vielä aikaa.

Jos yhtään tuntuu siltä, ettei koirasi juo kovin paljon vettä helteestä huolimatta, niin kokeile prinsessavettä eli vettä &piimää, meidän tytöt ainaskin tykkää.

Minna-Kaisa

Kuvassa jälkitaiturit viime syksyn mestiksissä

Nenät kohti kesää

Jee, kesä on tullut! Tosin harmittaa, ettei pääse uimaan eikä vielä koirien kanssa lenkillekään, mutta onneksi kesä on vasta alussa.

Mamman Isabella reissasi Sirpan, Annen ja Upsun kanssa suureen maailmaan, aina Tallinnaan asti. Menestys jäi vielä oottamaan lapsukaisen kasvamista ja kehittymistä. Tuloksena eh. Mie jouduin jäämään rannalle, mutta onneksi Bella pääsi matkalle mukaan.

Rekkukerhossa aloitellaan jälkitreenejä, kyllä mekin kohta. Ajankuluksi kirjoittelin lyhyen ohjeen jäljen IHAN alkeista, laittaapi meiliä, jos siihen haluaa tutustua:)

Kesäterveisin,

Minna-Kaisa

PS Kuvassa Indira